Hyvät lukijat,
Minulla on suuri kunnia olla mukana kirjoittamassa Etelä-Karjalan maakuntahistoriaa. Oma artikkelini julkaistaan historiateoksen jälkimmäisessä osassa ja se käsittelee eteläkarjalaista kansankulttuuria 1860-luvulta nykypäiviin. Kirjoitan siis eteläkarjalaisesta arjesta. Tekstissäni tarkastelen myös sitä paljon peräänkuulutettua, kyseenalaistettua ja kaivattua identiteettiä paikallisen kulttuurin näkökulmasta.
Identiteetin kohdalla kuulen monen huokaavan. Eikö sitä identiteettiä ole etsitty jo vuosikymmeniä? Miten ihmeessä sitä ei löydy? Ei löydy, sillä yhtä identiteettiä ei ole olemassa. Meillä on monenlaisia identiteettejä ja ne ovat jatkuvassa muutoksessa. Alueellinen identiteetti on "me", eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi toisille antaa tai määrittää.
Alueeseen liittyvää identiteettiä on hankala hahmottaa, pienempiin paikkakuntiin
ja kyliin liittyen se on ehkä helpompaa. Puhutaan lemiläisyydestä, lappeenrantalaisuudesta, imatralaisuudesta tai luumäkeläisyydestä. Eteläkarjalaisuus ei kuitenkaan ole paikallisisten erityispiirteiden summa, vaan se on
lopultakin jotain laajempaa: samankaltaisuutta, josta eteläkarjalaiset tunnistavat toisensa kohdatessaan maailmalla ja erottuvat muista. Tätä samankaltaisuutta ovat esimerkiksi murteen tietyt piirteet tai yhteiset, jaetut kokemukset, esimerkiksi elämän aikana
koetut maisemat, historian tapahtumat tai vedyt ja atomit. Identiteetti syntyy meidän suhteesta muihin. Niinpä me teemme rajaa savolaisten, kymenlaaksolaisten ja pohjoiskarjalaisten suuntaan, valtakunnan rajan toisella puolella asuvista puhumattakaan.
Voin olla määrittelyssäni väärässäkin ja tästä syystä tarvitsen teidän apuanne, arvoisat lukijat. Kertokaa te minulle mitä eteläkarjalaisuus on,
niin minä kirjoitan teistä tutkimukseen pohjautuvan kertomuksen maakuntahistorian arvokkaille sivuille!
Maakuntahistoriaan tuleva artikkelini tulee esittelemään palasia joista eteläkarjalaisuus rakentuu - tapoja ja tarinoita.
Tämän blogin tavoitteena on viritellä vilkasta keskustelua eteläkarjalaisten erityispiirteiden ympärillä. Kirjoittelen tutkimukseni edetessä pieniä palasia luettavaksenne ja toivon teiltä paljon hyviä kommentteja ja keskustelua. Julkaisen mielelläni kaikki asialliset kommentit. Kertomuksia Etelä-Karjalasta ja eteläkarjalaisuudesta voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen ekarjalahistoria(ät)gmail.com.
Osa blogini teksteistä voi olla kuvareportaaseja. Valokuvaus on rakas harrastukseni ja blogissa julkaistavat kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita.
Maakuntahistoriaan tuleva artikkelini tulee esittelemään palasia joista eteläkarjalaisuus rakentuu - tapoja ja tarinoita.
Tämän blogin tavoitteena on viritellä vilkasta keskustelua eteläkarjalaisten erityispiirteiden ympärillä. Kirjoittelen tutkimukseni edetessä pieniä palasia luettavaksenne ja toivon teiltä paljon hyviä kommentteja ja keskustelua. Julkaisen mielelläni kaikki asialliset kommentit. Kertomuksia Etelä-Karjalasta ja eteläkarjalaisuudesta voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen ekarjalahistoria(ät)gmail.com.
Osa blogini teksteistä voi olla kuvareportaaseja. Valokuvaus on rakas harrastukseni ja blogissa julkaistavat kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita.
Ystävällisin terveisin,
Kristiina
Etel-Karjalainen identitetti:
VastaaPoistaNauru, hymy: Vauvalle vaippoja vaihtaessa: "Ellet muuta miulta opi, hymyilemään opit. Se pittää meijä kaikkii oppii." Eteläkarjalaisen tuntee hymystä ja hymyn ja naurun syövyttämistä rypyistä.
Taksissa taksinkuljettaja minulle: "Tiedän, mistä olet kotoisin. Olet karjalainen."
Minä: "Mistä sen voit tietää?"
Taksi: "Sun puhe soi." Eteläkarjalaisen tuntee puheen soljuvasta rytmistä, länsisuomalainen tankkaa.
Kuljen torilta kantaen ämpäriä. Toisella katua bussipysäkillä on kaksi tuntematonta naista. Toinen huutaa: "Mitä siul on siin ämpäris?"
Minä: "Mustikoita!"
Nainen: "Paljoks mustikat ol litra?"
Minä: "Kolme euroo." (Se oli silloin, kun mustikat maksoivat vielä kolme euroa litra) Eteläkarjalaisuus on välittömyydessä. On helppo kysyä ja vastata, on helppo tutustua ja ystävystyä. Uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä voi syntyä miltei missä vain, koska puhe on herkässä ja utelias korva herkkä.
Eteläkarjalaisen tuntee huumorista: se on tilannekomiikkaa ja myös itselle nauramista; kiroilu ja ökytuhmanrasvainen teksti ei vedä,kuten Imatran kesäteatteri on saanut kokea.
Minulle eteläkarjalaisuus on erityisesti jumalaisen kauniin luonnon rakastamista. Mikä voisi olla eteläkarjalaisempi kuin Saimaa, ja kaikki ne siniset pikkujärvet - ja ah, jos meillä olisi vielä Laatokka. (Savon puolella pikkujärvet näyttävät mustilta - kauniita nekin kyllä ovat)
Tämä tuli nyt mieleen.
Kiitos lämpimästi kommentistasi Auli! Hyvää syksyn jatkoa!
VastaaPoistaMihin sähköpostiosoitteeseen lähetän ajatuksiani eteläkarjalaisuudesta?
VastaaPoistaSähköpostia voi lähettää osoitteeseen ekarjalahistoria(ät)gmail.com. Kiitos jo etukäteen kaikista tarinoista, kokemuksista ja ajatuksista!
VastaaPoistat: Kristiina